valkoinen pizza on täytetty punajuurella

Vaikka tomaattikastikeaineksia olisi ollut kaapissa, päätinkin tehdä pizzan biancana/biancona eli valkoisena. Ensimmäistä kertaa ikinä. Jos ajattelet, että pizza bianco on hienostunut ja vaatii rakettitieteen tutkintoa, niin noh.... Tämän helpommaksi ei voi mennä, sillä kaavit purkista ranskankermaa pohjan päälle ja sitten lisäät täytteet. Ihan joka pizzaan tätä en ehkä käyttäisi ja oikeasti hyvä tomaattikastike on niin mehukas ja olennainen osa pizzaa. Creme fraische, ranskankerma, tuo kuitenkin hienostunutta makuvaihtelua sekä hieman oikaisee pizzan valmistusta...  ja sopii varsinkin kylmäsavulohen kanssa. Tai jonkin marinoidun kanssa, esimerkiksi balsamico-punajuuren.

Minä tein hyvin minimalistisen pizzan, eli ranskankerman lisäksi en lisännyt kuin hyppysellisen emmentalia, esikäsitellyt balsamico-punajuuriviipaleet sekä mozzarellaa. Lopuksi päälle vielä persiljaa (villi valinta perusrucolan tai basilikan sijaan) sekä mustapippuria myllystä.

Pohjan teen toki vanhalla suosikkireseptillä ja muuhun en ole vaihtamassa. Sillä saa kaksi isoa pyöreää pizzaa, joista riittää vaikka kahdelle päivälle. Koska pohja tekeytyy jääkaapin kylmyydessä ja saa tekeytyä vaikka päiviä, niin ehdottomasti tulee tehtyä samalla vaivalla enemmän taikinaa. Lauantaina käytin kyllä pohjan melko heti, mutta eilen tehty oli saanut tekeytyä lähemmäs 24 tuntia. Molemmilla kerroilla sain pizzaan haluttuja ilmakuplia, mutta taisi nyt olla isommat.

Ohjeen pohjaan kopioin ensimmäisestä postauksestani. Sillä on tosiaan menty jo useita kuukausia... edellisestä pizzan teosta on tosin vierähtänyt varmaan kolmisen kuukautta...? Kuinka voi olla.

Pizzapohjaan (x 2) tarvitset:

◊ 7 dl erikoisvehnäjauhoja (olen käyttänyt tosiaan ihan marketin perusvehnäjauhojakin)

◊ 3,5 dl vettä

◊ 1/2 rkl suolaa

◊ 2 rkl oliiviöljyä

◊ noin puolet 11 gramman kuivahiivapussista

(Ah, parasta on se kun, nämä kaikki löytyvät aina kaapista. Ainakin tässä taloudessa ovat itsestäänselvyys. Ei yhtään mitään tarvetta mennä ostamaan valmispohjia.)

Sitten… vehnäjauhot, kuivahiiva suola ja kylmähkö hanavesi sekoitetaan keskenään puuhaarukalla ja käsin yhtenäiseksi möykyksi. Kaikkein viimeisimmäksi lisätään oliiviöljy. Siinä vaihessa voi ihmetellä miten tämä on niin kosteaa, mutta pienellä vaivaamisella öljy kyllä imeytyy taikinaan. Ja se, että taikina jää enemmän öljyiseksi kuin kuivaksi, on vain hyvä seikka.  Taikinaa ei mielestäni tarvitse kovin paljon vaivailla, ja joissain resepteissä jopa kehotetaan välttämään hurjaa vaivaamista. Minä en ainakaan pidä käsinvaivaamisesta useita minuutteja, joten tämä helpottaa todella paljon ja öljyn lisäämisen jälkeen taikinaa ei edes tarvitse repiä sormista. Tässähän joku voisi tehdä virheen ja lisätä jauhoja, mutta ei kannata tehdä sitä virhettä -> pohjasta voi tulla kova liiasta jauhojen käytöstä!
Tadaa, sinulla on kulhossasi yhtenäinen ja hieman kostea möykky, voit siirtää sen jääkaappiin. Jos laitat pidemmäksi aikaa jääkaappiin, niin kannattaa kääriä kelmu ympärille. Näin kannattaa tehdä mikäli valmistaa itse pizzan seuraavana päivänä tai ylihuomenna.

Joissakin resepteissä painotetaan useiden tuntien säilytystä…24 tunnista jopa viikkoon. Niin pitkälle en ole mennyt, enkä ole kokenut tarvetta. Joskus voisi toki kokeilla, mutta nyt maksimi on ollut 2 vrk.

Tee punajuurille näin. Käytä yhteen pizzaan 2-3 punajuurta. Viipaloi terävällä veitsellä ohuehkoiksi siivuiksi ja pyöräyttele kulhossa, johon on sekoitettu oliiviöljyä, (punaista) balsamicoa ja suolaa. Sokeria tai hunajaakin voi hippasen lisätä. Tämän voisi antaa tekeytyä, mutta itsellä ei ollut siihen nyt aikaa... Levitä viipaleeet tasaisesti leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paahda 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia (kunnes haarukka uppoaa). Ota pois uunista ja pelliltä. Minä suosittelen tätä esikäsittelyvaihetta, sillä muuten punajuuret voivat jäädä raaoi´ksi ja se kyllä pilaa pizzan (eikä raakaa punajuurta ole hyvä syödä).

Lisää lämpöä nyt 250 asteeseen.

Aseta nyt kuumalle pellille leivinpaperille pyöreäksi ja ohueksi pohjaksi kaulittu/taputeltu pohja, joka on siis ollut kylmässä mielellään ainakin vuorokauden verran, mutta kyllä voit lyhyemmälläkin odotuksella valmistaa (siitäkin tulee kelpoa). Voitele pohja kevyesti oliiviöljyllä. Levitä ranskankermaa noin puolet 150-200 gramman purkista (toisen puolen voit käyttää luonnollisesti toiseen pizzaan). Itse käytin noin 75 grammaa ja se oli hyvä määrä, en levittänyt ihan reunoille asti.

Ripottele päälle kevyesti hyvää, mielellään voimakasta, juustoraastetta ja punajuuret. Revi päälle vielä mozzarellaa pallollisen verran tai puolet. Tässä vaiheessa uuni saattaa olla jo lämmennyt 250 asteeseen, joten laita (kinnaalla) pelti uunin alimmalle tasolle ja paista noin 10-12 minuuttia siihen asti kunnes reunat ovat alkaneet saada hieman väriä. Voit toki kokeilla välissä. Itse en antaisi paahtua liian rapeaksi.

Rouhaise päälle mustapippuria ja silppua päälle tuoretta yrttiä kuten basilikaa, rucolaa, timjamia tai persiljaa.


Vinkki: Jos käytössäsi ei ole tehokasta kiertoilmauunia, voit kääntää peltiä puolivälissä. Tällä saat tasaisemman lopputuloksen.  Ei siitä välttämättä haittaa ole muutenkaan. Joskus ravintoloissakin olen saanut muuten loistavaa pizzaa, mutta jokin osa pizzasta on muuta rapeampaa syömäkelvotonta korppua. Itse haluan välttää korppupizzat, joten pidän pizzaa sillä silmällä. Tästä pizzasta tuli ainakin loistava. Ohut pizza, jossa sitkoa, pehmeyttä ja pientä rapeuttakin hajoamatta murusiksi.

Vinkki 2:  Nauti toki ihmeessä tämä uunista vastatulleena, mutta tämä pizza maistuu erinomaiselta myös huoneenlämpöisenä/ hieman kylmänä. Mikrotus on ehkä viimeisin vaihtoehto, eli pizzaa ei kannata liikaa valmistaa ennakkoon, mikäli haluaa nauttia kuumana. Tee silloin niinkuin minä, eli valmista päivänä kuin syötkin. Kun pohja on jo valmiina odottamassa jääkaapissa ja toivottavasti myös täytteet, niin se on vaivatonta.