pizza on täytetty kuorrutetuilla kikherneillä (ja miten valmistaa mainio pizzapohja)

Ensin johdantoa, sillä tämä on sivuston ensimmäinen julkaisu. Hiphurraa!
Olen jo pidemmän aikaa pyöritellyt päässäni sivustosta, jossa yhdistyy rakkaus ruokaan, kokkaamiseen, valokuvaamiseen ja kirjoittamiseen. Kokkaaminen, valokuvaus ja kirjoittaminen ovat kuuluneet elämääni vuosia ja jos jonkinlaiset taidot omaavana miksen tulisi esiin, yhdistäen vaikka nämä tietotaidot ja intohimon keskenään. Netti on toki ennestään täynnä blogeja vastaavanlaisella taustalla. Mitä uutta tämä sivusto tuo? Eivätkö kaikki reseptit jossain määrin ole toistensa kopioita? Eihän reseptiä voi patentoida. Ei voikaan, mutta aina joskus voi oivaltaa perinteisempienkin ruokien merkityksen ja jakaa ilosanomaa eteenpäin. Samalla reseptillä jokainen valmistaa myös omanlaisensa annoksen, sillä niin kauan kuin on kaksi kokkia, ei ole täysin identiteettistä annosta ja annoskuvaa.
Aina joskus voi myös kehittää uuden tavan valmistaa jotain. Joskus se on useimpien erilaisten reseptien kautta syntynyttä kokeilua kunnes lopulta päätyy toteamaan, että mikä on mahdollisesti se kaikkein oivaltavin tapa tehdä esimerkiksi pizzapohja. Minä olen löytänyt helpon ja onnistuvan tavan tehdä tavallisessa kotiuunissa pohjan, joka hipoo täydellisyyttä. Eikä todellakaan mikä tahansa pizzapohja käy. Ravintoloissa on tullut melkoisia floppejakin vastaan. Minun mielestä pizzapohjan ei esimerkiksi kuulu olla niin rapea tai sitkeä, että sitä ei voi syödä missään nimessä haarukalla. Minä haluan pizzan, jota voi syödä halutessaan molemmin tavoin. Haluan, että pohja hipoo sitä rapeutta pysyen kuitenkin kasassa. Palaneen maku on ainakin ehdoton ei.



Tämä pizzapohjan resepti on pysynyt vakiona jo ainakin vuoden verran. Hevillä en sitä muuhun muuta, sillä paitsi että taikinaa on vaivaton valmistaa, niin se vaan toimii. Reseptillä valmistaa kaksi isoa pyöreää pizzaa (yksi on aika passeli kahdelle, riippuen kuitenkin varmasti täytteistä, mahan pohjattomuudesta ja ruokahalusta). Jos on viitseliäisyyttä paistamiseen osissa ja haluaa omat pyöreät pizzat, niin sitten tällä saa yhteensä neljäkin pizzaa. Parasta on se, että taikina säilyy jääkaapissa, eli heti ei tarvitse tehdä päätöstä. Suosittelen kuitenkin, että jokaisen pizzan täyttää vasta ennen paistamista. Ei mikrossa jälkikäteen lämmitetty pizza ole sama asia kuin uunista vasta tullut, jossa erityisesti pohja pääsee oikeuksiinsa.

Tarvitset:

◊ 7 dl erikoisvehnäjauhoja (olen käyttänyt tosiaan ihan marketin perusvehnäjauhojakin)

◊ 3,5 dl vettä

◊ 1/2 rkl suolaa

◊ 2 rkl oliiviöljyä

◊ noin puolet 11 gramman kuivahiivapussista

(Ah, parasta on se kun, nämä kaikki löytyvät aina kaapista. Ainakin tässä taloudessa ovat itsestäänselvyys. Ei yhtään mitään tarvetta mennä ostamaan valmispohjia.)
Sitten… vehnäjauhot, kuivahiiva suola ja kylmähkö hanavesi sekoitetaan keskenään puuhaarukalla ja käsin yhtenäiseksi möykyksi. Kaikkein viimeisimmäksi lisätään oliiviöljy. Siinä vaihessa voi ihmetellä miten tämä on niin kosteaa, mutta pienellä vaivaamisella öljy kyllä imeytyy taikinaan. Ja se, että taikina jää enemmän öljyiseksi kuin kuivaksi, on vain hyvä seikka.  Taikinaa ei mielestäni tarvitse kovin paljon vaivailla, ja joissain resepteissä jopa kehotetaan välttämään hurjaa vaivaamista. Minä en ainakaan pidä käsinvaivaamisesta useita minuutteja, joten tämä helpottaa todella paljon ja öljyn lisäämisen jälkeen taikinaa ei edes tarvitse repiä sormista. Tässähän joku voisi tehdä virheen ja lisätä jauhoja, mutta ei kannata tehdä sitä virhettä -> pohjasta voi tulla kova liiasta jauhojen käytöstä! Tadaa, sinulla on kulhossasi yhtenäinen ja hieman kostea möykky, voit siirtää sen jääkaappiin. Jos laitat pidemmäksi aikaa jääkaappiin, niin kannattaa kääriä kelmu ympärille. Näin kannattaa tehdä mikäli valmistaa itse pizzan seuraavana päivänä tai ylihuomenna.

Joissakin resepteissä painotetaan useiden tuntien säilytystä…24 tunnista jopa viikkoon. Niin pitkälle en ole mennyt, enkä ole kokenut tarvetta. Joskus voisi toki kokeilla, mutta nyt maksimi on ollut 2 vrk. Usein on tullut tehtyä tunnin jääkaapissa seisomisen jälkeen, kuten kävi tämän kikhernepizzan kohdalla. Ja kas, siitä tuli vallan mainio ilmakuplineen ja suutuntumineen.

Mutta tosiaan, mitä tehdään sitten kun pohja on otettu pois kylmästä, mahdollisesti vähän ennen täyttämistä huoneenlämpöön. Ainakin ensin olen laittanut uunin 250 asteeseen kera tyhjän uunipellin. Pelti kuumenee, mikä tulee tuomaan sitä rapeutta mitä pizzakivilläkin haetaan.
Pohjan olen jakanut kahteen osaan ja jättänyt jääkaappiin toisen, mikäli pizza tulee tehtyä myöhemmin. Sitten kevyesti kaulin kaulimella (jossain kehotetaan välttämään tätä ja taputtelemaan käsin, mutta olen todennut puikulakaulimen itselle hyväksi tavaksi). Kaulin lähes pellin kokoiseksi pyöryläksi ja ohuehkoa pohjaa tökin haarukalla.

Kun uuni on lämmennyt 250 celsiusasteeseen, otan kuuman pellin pois uunista ja ujutan leivinpaperille muotoillun pizzapohjan sille. Voitelen kauttaaltaan oliiviöljyllä (vaikuttaa rapeuteen, täytteet eivät paina samalla tavalla pohjaa kasaan!). Sitten kevyesti täyttämään lempparitäytteillä. Tässä vaiheessa laittaisin ensin tomaattikastiketta (itse tehtyä useimmiten -> reseptiä tulossa), kevyesti hyvää juustoraastetta esimerkiksi cheddar-goudaa. Loput täytteet ovat aika valinnaisia, mutta täytteitä kannattaa tosiaan laittaa maltillisesti, kilon kasa yhtään mitään on jo liiallista.
Minä pyörittelin ajatusta leivitetyistä kikherneistä ja kehittelinkin omanlaisen reseptin, koska tälläinen ei ole tullut missään vastaan. Ja kyllä, se toimi! Leivitetyt kikherneet olivat jo itsessään maukkaita naposteltavia, joten muutama saattoi mennä kikhernepurkista suuhun ennen pizzan täyttöä.

Leivitetyt kikherneet:

◊ purkki keitettyjä kikherneitä

◊ loraus öljyä

◊ parisen teelusikallista kurkumaa

◊ parisen teelusikallista paprikajauhetta

◊ kikhernejauhoja/vehnäjauhoja

◊ korppujauhoja

Yllä maininut aineksia pyöritellään keskenään kulhossa ja tadaa, siitä sitten pizzan päälle. Tämän pizzapohjan päälle tuli myös suussasulavaa mozzarellaa.
Sitten uunin alatasolle noin 10 minuutiksi. Uunihan on KUUMA, joten kannattaa tarkkailla. Ei saa tulla liian kovaksi, ei kärähtää. Pieni pehmeys on ihan ok.

Ja lähes välittömästi nauttimaan itse pizzasta.  Nam.